Se kesä siis oli viimeinen

Kahden maailman rajalla käyn tuttua viivytystaistelua aikaa vastaan. Teen asioita viime tingassa, laahaan jalkojani postitalon edessä kun pitäisi mennä jättämään muuttoilmoitus, takerrun työpöydän paperikasoihin enkä saa mitään heitettyä pois, istun iltakaudet Punavuoren Ahvenessa pelaamassa Trivial Pursuitia kuin mikään ei olisikaan muuttumassa. Syön vaapukoita hakkuuaukealta ja tennarit kastuvat sateen jälkeen märässä heinikossa. Ajan aamuisin pyörällä töihin ja iltaisin käperryn nukkumaan saman peiton alle.

Haluaisin jo lähteä, ja vielä jäädä. Jättää kaiken taakseni ja ottaa mukaan. Unohtaa ja muistaa. Säilyttää entisen ja heittää sen pois.

Sillä elämä ei etene tasaisesti yhtä janaa pitkin - janoja on monta, päällekkäin ja lomittain, välillä solmussa toistensa kanssa. Niin sen kuuluu ollakin.

Tai pikemminkin: niin se vain on.

---------

Tänään soi haikeasti PMMP:N Kesä -95.

"Syksyllä en tuu enää kouluun
Kirjoitan "hei hei" luokan tauluun."