Kaljaa ja cappuccinoa

Olin taas vaihteen vuoksi viikonlopun rakkaassa Pietarissa. Pikkubussilastillinen sekalaista ummikkoseurakuntaa matkaopastettavana on sellainen "ihan kiva" urakka normaalioloissakin, saati jos on edellisviikolla jäänyt mennen tullen elämä-nimisen jyrän alle. Kivaa oli, silti, kun muisti tilata riittävän usein kaljan ja cappuccinon. Pysyi mieliala kohdallaan ja vireystila korkealla.

Tänään päätin jatkaa viime viikolla alkanutta elämänhallintakampanjaani. Siitäkin huolimatta, etten usko elämän olevan hallittavissa. Otin yhden EU-puheenjohtajuusvihkon ja aloin kirjoittaa siihen asioita, jotka kaiken itkun ja hammastenkiristyksen keskellä kuitenkin tuottavat iloa. Vihkon etusivulla lukee nyt näin, mieleentulojärjestyksessä:

- lista
- Ulla
- Matti
- perunamuussi

Onhan sitä siinäkin. Ilonaiheita kerrakseen.

Illalla pidettiin länsimetrovaalivalvojaiset tomaatti-mozzarellasalaatin, Pirkka-pestopatongin ja granaattiomenoiden seurassa. Parhaat asiat ovat yksinkertaisia. Entinen anoppikin soitti.

---------

Tänään soi Scandinavian Music Groupin Ei mun oo hyvä olla yksin. Koska ei mun oo.