Omituisten otusten kerho

Kävin tänään työpäivän jälkeen kaupungilla ostamassa yhden keikkalipun ja yhden teatterilipun. Olisin ostanut yhden junalipunkin, mutta kansainvälinen lipunmyynti oli jo mennyt kiinni. Kulttuurisyksy 2006 käynnistyy, joka tapauksessa.

Näin kaupunkikierrokseni aikana niin monta niin ihmeellistä ihmisolentoa, että välillä piti suorastaan nipistää itseään. Kummallisesti pukeutuvia ihmisiä. Kummalliset maskit naamassa kulkevia ihmisiä. Kummallisesti itsekseen puhuvia ihmisiä. Kummia seuralaistensa kanssa juttelevia ihmisiä. Ainakin kymmenen julkkista. Ihmeellisillä kulkuneuvoilla liikkuvia ihmisiä. Aika paljon ihan tavallisiakin ihmisiä, mutta kyllä nekin kaikki toisistaan jotenkin poikkesivat, paitsi yksi, jota luulin meidän työpaikan Anneliksi mutta ei se ollutkaan. Tismalleen saman näköinen kyllä.

Ja sitten vielä minä, kaikkien niiden ihmisten joukossa. Oma kaupunki tuntuu kipeän rakkaalta kun tietää, että sen on jättämässä taakseen.

---------

Levylautaselle on palannut Zen Cafén Stop ja kappale nimeltä Stop. Minä kyllä henkilökohtaisesti uskon enemmän siihen, että laukausta on turha pelätä sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa.