Öljy loppuu!

Menkää kaikki ihmiset nyt heti tänään tai viimeistään huomenna tai force majeuren sattuessa sunnuntai-iltapäivänä ainakin katsomaan Al Goren epämiellyttävästä totuudesta kertova An Inconvenient Truth -dokumentti. Se taitaa olla käännetty suomeksi ihan noin. Hop hop. Leffateatteria kohti, niinku olis jo.

Koska olen, kröhöm, keskimääräistä valveutuneempi kansalainen, bongasin elokuvan jo Espoo Cinéssä. Itse asiassa se bongaus ei ollut niinkään valveutunutta vaan se, että valitsen seurani valveutuneesti ja valveutuneesti valittu valveutunut seura johdatti sitten minut tämän mainion dokumentin äärelle. Dokumentissa on aika paljon Al Gorea ja aika tömäkkä amerikkalaisuuden sivumaku varsinkin alussa, mutta siihen tottuu. Sen jälkeen siinä on hyvin paljon mielenkiintoisesti, tosissaan ja painavasti esitettyä asiaa ilmastonmuutoksesta vailla hihhuli-, kauhistelu- tai saarnausmeininkiä. Vaikka asia on synkkä, jää dokumentista silti sellainen olo että kaik ei ole vielä mänt, ei edes Viipuri.

Kuriositeettina mainittakoon, että meillä on ollut jo pidemmän aikaa Öljy loppuu! -kerho. Kerhon kokoukset päätyvät yleensä turhautuneen ympäristöuhkapäivittelyn kautta henkeä ahdistavaan ja kurkkua kuristavaan, paniikinomaiseen tunnelmaan "ku ei myö kuitenkaa voija tehä tälle asialle YHTÄÄ MITÄÄ", ja sitten hoetaan kuorossa että öljy loppuu, öljy loppuu, öljy loppuu ja pukeudutaan säkkiin ja ripotellaan yllemme tuhkaa ja murehditaan kaikkien niiden miljoonien tyhjentämiemme raejuustopurkkien kohtaloa. Lisäksi jompi kumpi kerhon jäsenistä livauttaa aina jossakin vaiheessa ilmoille itkuisen tunnustuksen: "Mut oikeesti mie kyllä silti haluaisin sen citymaasturin vaik mie tiijän ettei sais..."

Akateemista viikonloppua itse kullekin säädylle täältä nerouden kehdosta.

---------

Eihän tämä vain käy tylsäksi? Tänään jatkaa soittolistallamme Zen Cafén "10 pientä rakkauslaulua ja pari muuta biisiä" -teemainen Stop-albumi.