Pari kiveä lisää

Kiersin tänäkin aamuna saaren. Myötäpäivään, tällä kertaa. Kivi kiveltä, askel askeleelta. Jotenkin se filosofia miellyttää minua nyt kovin. Kivi kiveltä, askel askeleelta, jalan alle uutta sijaa etsien, revähtäneiden nivelsiteiden hahmossa esiintyvän kohtalon kanssa häpeilemättä flirttaillen.

Näin isän ja pienen tytön ja vielä pienemmän pojan lennättämässä leijaa syystuulessa sillä samalla paikalla, missä eräs toinen isä ja eräs toinen pieni tyttö ja eräs toinen vielä pienempi poika lennättivät leijaa joskus kauan sitten, jossain toisessa maailmassa. Syksyiset uimarannat ovat haikeimpia paikkoja kaikissa mahdollisissa maailmoissa.

Mutta se pieni poika, jonka toivotin tervetulleeksi juuri tähän maailmaan kolme viikkoa sitten, laskettiin eilen syliini ja kysyttiin, onko kummilapsikiintiöni jo täynnä. Very Important Personeita ei voi olla koskaan liikaa. Kummiksi pyytäminen tuntuu suurelta kunnialta jo pelkästään sen pienen ihmisentaimen vuoksi, tietysti. Mutta vieläkin suuremmaksi sen tekee ajatus siitä, että joku sellainen, jonka on tuntenut jo kauan ja jonka kanssa ollut ystävä yhtä pitkään, haluaa sinetöidä sen ystävyyden sillä tavoin. Ikään kuin sanoa, että kauan olemme jo yhdessä taapertaneet, taaperra tästä eteenpäinkin yhtä matkaa meidän kanssa. Ja samalla sitä tulee osaksi kokonaisuutta, melkein niinkuin perheenjäseneksi. Kun ei omaa perhettä ole eikä ole aina ihan varma siitä, voiko sitä koskaan edes tullakaan, on aika lohdullista päästä kummi-sputnikiksi rakkaiden vanhojen ystävien perheisiin.

Sen pienen pojan isän kanssa ollaan paukutettu toisiamme lapioilla päähän jo hiekkalaatikolla ja sen kanssa meitä on kuljetettu päiväkotiin vuoroviikoin niiden ukin kuplavolkkarin ja meidän ukin ysikutosen Saabin takapenkillä. Sen kanssa aloitettiin koulu ja jatkettiin sitä lukioon ja fillaroitiin yhdessä koulumatkat ja muutettiin sitten samaan kaupunkiin opiskelemaan. Sen kanssa ollaan kasvettu yhdessä ja aiheutettu hämmennystä "kun ette te seurustele ettekä ole sisaruksia ettekä edes serkkuja niin mitä te sitten olette" ja oltu välillä erossa ja välillä paljonkin yhdessä. Ja kuitenkin jollain tavalla aina tiedetty, että kun ollaan oltu toisillemme olemassa aina, tullaan sitä aina olemaankin.

---------

Tänään soi Agentsien ja Jorma Kääriäisen Uhkapeluri. Syksyn viimeisissä lavatanssitunnelmissa.