Syyskuu, syykuu

Täydellinen ilta istua kahvilassa, katsoa harmaata taivasta ja harmaata merta (ja paria hullua purjehtijaa) ja ikkunalasia pitkin valuvia sadepisaroita. Puhua itsestään pois niitä tunnistamattomia möykkyjä, jotka painavat mieltä, nähdä miten ne muuttuvat muodottomista möykyistä selvärajaisiksi palikoiksi jotka ovat möykkyjä huomattavasti helpompia käsitellä.

Olin kerran, taas kerran, pistänyt elämäni mutkat suoriksi ja kuviot uusiksi, siinä minä olen hyvä. Viettänyt kesän uusien ihmisten parissa uudessa työssä vieraassa maassa ja vieraassa kaupungissa. Sitten matkustin tuttuun kaupunkiin viikonlopuksi tapaamaan muutamaa vanhaa ystävää joiden kanssa oli taaperrettu jo useampi vuosi samaan suuntaan. Se oli hyvä kokemus. Tuntui suunnilleen samalta kuin tällaisena iltana tulla kotiin, vetää villasukat jalkaan ja huokaista. Kun tietää ja tuntee jo niin hyvin, ettei kaikkea tai oikeastaan juuri mitään tarvitse selittää tai taustoittaa puolen tunnin alkupuheenvuorolla ennen kuin pääsee itse asiaan. Kun ei voi esittää yhtään mitään muuta kuin sitä, mitä oikeasti on, koska näkyy läpi kuitenkin. Eikä edes halua.

Vanhat ystävät, villasukkina suojaamassa elämän vilua vastaan.

---------

Miksipä sitä hyvää teemaviikkoa tässä vaiheessa pilaamaan. Tänään soi Zen Cafén Uuvuttaa. Mitä minä sanoin siitä, että ne tekevät levynsä minun elämästäni, vaikkei opintolainaa olekaan.