Nu när hösten kommer

Pöydillätanssimiskesä sai arvoisensa lopun. Ensin yöjunakapinoitiin itsemme Nelosen myöhäisuutisiin, sitten päädyttiin tuhannen kapakan kautta Bottan lavalle tanssimaan. Ei ollut pöytää, mutta olipa shöy.

Sunnuntaipäivän ratoksi vapaa-ajanmatkailua Vantaalla. Tapasimme junassa Olavin, joka teki lähtemättömän vaikutuksen karhealla filosofiallaan Helsingin ja Tikkurilan välillä. Sillä eiväthän ihmiset pahoja ole, ja pojista pitää pitää huolta. Älä suotta murehdi, Olavi. Kyllä minä huolta pidän. Ruokin ja lääkitsen ja vaatetankin tarpeen vaatiessa.

Tornikamarin asukki on satunnaisista viimeaikaisista Espoo-vierailuistaan huolimatta (tai ehkä juuri niiden vuoksi...) muuttunut niin elitistiseksi eiralaiseksi, että vantaalaislähiössä vierailu hirvitti. EU-rahalla tehty facelift ei vakuuttanut ja pihalla parveileva spurguarmeija sekä parkkipaikalle kerääntynyt virolaismafia nostivat niskakarvat pystyyn. Kirsikkana kakun päällä oli ex tempore -vierailu kirpputorille. Kadehdittavan kansainvälistä basaarimeininkiä Vantaan ytimessä.

---------

Tänään soi Eva Dahlgrenin Bara ibland. Koska sateen ropinasta päätellen nyt on syksy tullut.