~Tornikamarin tarinoita~

Aristokraattisen tasokkaan, suulaan ja vihaisen naisen kertomuksia satavuotiaan kivitalon viidennestä kerroksesta.

Nimi: Laurakaisa
Sijainti: Helsinki, Finland


Vaimo, tytär, isosisko ja täti. Karjalainen. Stadilainen. Kesämökkiläinen. Aikuiskokelas.

Asiantuntija - loistava titteli ihmiselle, joka ei osaa eikä ainakaan halua olla koskaan väärässä.

Maailmaa on parasta määritellä kirjoittamalla ja naisella on oltava oma huone.

keskiviikkona, elokuuta 23, 2006

Alus ja maine



Tämä on valokuvatarina viikonloppumatkasta, ja tätä voi näyttää tulevaisuudessa hypoteettisille lapsenlapsille. Ja kertoa nille, että joskus oli sellainenkin aika kun öljy oli niin halpaa, että ihminen pääsi 70 eurolla lentämään Riikaan ja takaisin. Pitäkää kiinni hatuistanne, nyt se alkaa:



Niin. Vein äitin viikonloppulomalle Latviaan. Kiitokseksi se otti minusta siellä kuvan.



Näitä saman laatuluokan kuvia on muuten kertynyt maailmalta enemmänkin Taivaallisen rauhan aukiota myöten. Nytpä on Jurmalakin saatu kuviin, ja Lauran varpaat. Ainoastaan yhdessä äitin ottamassa kuvassa kuvattavilta kohteilta ei puutu pää, ja se onkin minun maailmani kaunein kuva.

Olen joskus lausunut, että jos elämässäni kaikki menee päin v***ua, aion muuttaa Kabuliin. Sitten, kun elämässäni seuraavan kerran melkein kaikki muttei sentään ihan menee päin v***ua, aion pakata matkalaukun ja lähteä viikoksi Jurmalaan parantelemaan hermojani. Olla Kohtalokas Nainen Rantakahvilassa, käydä aamukävelyllä vesirajassa, lukea Dostojevskia ja iltaisin itkeä itseni uneen. Ja syödä hyvää georgialaista ruokaa. Terveisiä Tbilisiin hänelle, joka juuttui jouluaatoksi Kazbekiin kahden Jalostajan hernekeittopurkin kanssa:



Vaikka olin viikonloppuna pois kotoa, olin silti välillä hieman hämmentävälläkin tavalla yhteydessä siellä täällä eri puolilla maailmaa seikkaileviin ystäviin ja kylänmiehiin. Hassuin yhteensattuma oli kyllä se, että samalla sekunnilla kun puhuimme mamman kanssa yhdestä pietarilaisesta ravintolasta, tuli samaista ravintolaa koskeva tekstiviesti Pietarista. Kiitokseksi siitä tässä tuliaisvalokuva netin välityksellä. Riikassa ne tekee näitä katukiveyksiinkin, ei pelkästään talojen seiniin:



Riika on kaunis kaupunki. Se on yksi niistä paikoista, johon voisin muuttaa myös silloin, kun asiat ovat hyvin. Lisäksi se soveltuu erinomaisesti hengailuun, shoppailuun, kahviloissa ja terasseilla notkumiseen ja kaupungilla kävelyyn.



Ja toisaalta se taas ei ole. Kaunis kaupunki, siis.



Niin se alus, sehän on latviaksi olut.

---------

Tänään soi, taas kerran mitenkään aiheeseen liittymättä, Jonna Tervomaan Myöhemmin. Koska se on sopiva biisi siihen, kun ihan vahingossa vähän emigroituu Espooseen. Ja tähän tulisi hyvin leveästi hymyilevä hymiö, jos niitä blogissa käyttäisin.