Tunnustus

Minä rakastan sinua.

Rakastan sinua silloin, kun olet helposti lähestyttävä, ilkikurinen ja mielenkiintoinen. Rakastan silloinkin, kun olet hankala, luotaantyöntävä ja epäystävällinen. Rakastan sinussa niin käsittämättömän monia asioita, vihaan lähes yhtä monia, välinpitämättömästi en osaa sinuun suhtautua. Kaipaan sinua kun olet kaukana, ikävöin jo samalla hetkellä kun joudun lähtemään pois luotasi. Väsyn ja uuvun sinuun, monta kertaa olen vannonut, ettei koskaan enää, mutta aina palaan luoksesi uudelleen. Välillä tuntuu, kuin tuntisin sinut läpikotaisin, välillä taas olet minulle kokonaan vieras ja outo.

Rakastan valkeita öitäsi, maagista valoa rannoillasi, veteen heijastuvia siltojen kaaria. Rakastan ihmisvilinää, joka päivisin ja öisin täyttää katusi. Katuja, joiden varrella rappio ja loisto kulkevat käsikynkkää nyt niin kuin aina. Rakastan siitä huolimatta, että kesähelteellä roskiksien haju pyörryttää ja oksettaa, lämmin vesi on katkaistu kuukaudeksi kuten joka kesä ja kodittomat juopot lojuvat entisellä kotikadullani auringossa pitkin pituuttaan. Rakastan sitä, että kirjakauppasi ovat auki yhteentoista asti illalla, pientä gruusialaista ravintolaa Majakovskajan metron takana, metroakin ja sen tuoksua, loputtomia liukuportaita. Kaikkia muitakin hajuja, koksia ja valkosipulia ja vanhaa ja uutta viinaa johdinautossa korvan juuressa hengitettynä, liian voimakasta, halpaa parfyymiä, pölyä ja likaa, tuoretta pietarinlimppua leipäkaupan ohi kulkiessa. Kadulta ostettua jäätelöä talvipakkasella, lämmintä terassiolutta kesähelteellä. Rakastan kylmää borssia Nevskin varren trendikuppilassa, vihaan jatkuvaa pelkoa jonkun uusrikkaan citymaasturin alle jäämisestä katua ylittäessä. Rakastan häkeltyneen, liian nuoren morsiamen katsetta avioliittopalatsin edessä yhtä lailla kuin vihaan lauantaisin kaupungin täyttäviä valkoisia häälimusiineja. Rakastan ja vihaan, kaikkea sinussa, yhtä aikaa.

Sinä kuulut minulle ja minä kuulun sinulle. Tämä rakkaus ei koskaan häviä.




---------

Juuri nyt soi Vjatsheslav Butosovin Devushka po gorodu. Koska siinä kerrotaan tytöstä, joka kuljeskelee pitkin Pietaria avojaloin ja jonka sydän laulaa. Minulla tosin oli kengät jalassa.