Hyvää Suomalaista Kotiruokaa

Kuka lie keksinyt kaalilaatikon. Tornikamariin johtavassa rappukäytävässä se haisee, tuoksuu ja heilimöi (!!!) joka tapauksessa juuri nyt. Kävimme taannoin keskustelua yhden ystävän kanssa siitä, kumman äiti tekee parempaa. Tulimme siihen lopputulokseen, että meidän äiti teki, mutta se oli niin hyvää että se syötiin loppuun, joten niiden äitin piti tehdä sitä lisää. Ja joku vielä keksi väittää, että kompromissien teko on hankalaa.

Kaalilaatikosta tulee mieleen lapsuus ja mökkilomat vaaran kainalossa. Paarmojen armeija parveili ympärillä niinä kesinä kun kaalilaatikon vielä teki mummo, kaikkina lapsuuden kesinä joina helle juuttui Pohjois-Karjalan yläpuolelle koko heinäkuuksi ja oli niin kuuma että piti käydä uimassa seitsemäntoista kertaa päivässä. Kumisaappaat paljaissa jaloissa lonksuen me juoksimme rantaan, ensin suurten kuusten vieritse vanhalle savusaunalle, siitä jyrkästi oikealle kääntyvää polkua pitkin rinnettä alas, ukin istuttamien männyntaimien välissä puikkelehtien ohi muurahaispesän joka ulottui pikkuveljeä leukaan. Viimein paarmoja hätistellen heitimme vähäiset vaatteemme saunan kuistille ja hyppäsimme laiturilta mustaan suolampeen jonka ruumiinlämpöinen pintavesi sekoittui syvemmällä ihanasti kirpaisevaan lammen pohjan lähteiden viileyteen. Ylös mäelle palatessa hiki tuli jo puolivälissä rinnettä ja kohta oli taas juostava samaa reittiä takaisin rantaan.
Mummo kirjasi uimakerrat ylös punakantiseen vihkoonsa päivä toisensa jälkeen, kesästä toiseen, ja seitsemäntoista oli kaikkien aikojen ennätys.

Kiitos sinulle, tuntematon naapuri, kun teit kaalilaatikkoa jonka tuoksu nosti tämänkin muiston mieleen.

---------

Tänään soi Paula Koivuniemen Kapteeni Aika. Koska se on maailmankaikkeuden paras italialainen käännösiskelmä ja lisäksi se oli mummon lempikappale.