On viulu vaiennut

Soitin pienenä viulua. Ensin se oli kivaa, sitten mukava viulunsoitonopettaja muutti pois ja tilalle tuli vähemmän mukava. Viulun soittaminen alkoi ensin ärsyttää ja loppui sitten kokonaan. Jäljelle on jäänyt pienoinen haikeus, joka hiipii mieleen aina silloin, kun on viulistien kanssa tekemisissä. Että jospa olisin jatkanut, jospa osaisin nyt soittaa noin, jospa sitä ja jospa vielä vähän tätä.

Haluaisin myös olla rokkitähti. Vaikka olen varsin vähän rokkitähtimäinen. Ja taitoluistelija. Vaikka pysyn hädin tuskin pystyssä luistimilla. Ja kirjailija. Vaikka saan aikaiseksi pelkästään loistavien merkkiteosten alkuja. Haluaisin olla kesälomalla. Haluaisin muuttaa takaisin Pietariin. Haluaisin lähteä, haluaisin jäädä.

Ehkä pitäisi haluta olla tyytyväinen siihen, mitä on. Kun on kuitenkin niin paljon kaikkea, vaikkei olekaan viulistirokkitähtitaitoluistelijakirjailija.

---------

Tänään soi The Crashin Thorn in my side. Koska...niin. Tietäisinpä miksi. Soi nyt kumminkin, lupaa kysymättä ja sen perusteellisemmin motiivejaan selittelemättä. Aika kiva kun soi, joka tapauksessa.