Ilosaarirock 2006, päivä nolla

Näin hyödynnät blogiasi -vinkki: jos kaikki kaverit kyselevät, miten meni festariviikonloppu, siitä voi kirjoittaa raportin blogiin ja keskittyä johonkin muuhun kuin samojen asioiden toisteluun. Äärettömän kustannustehokasta. Nyt se siis alkaa, Suuri Rokkiraportti. Jatkoa seuraa huomenna, ylihuomenna ja ehkä vähän perjantainakin.

Jos valtionhallinnossa ei maksettaisi lomarahoja heinäkuun puolivälissä, koko Ilosaarirock olisi luultavasti jäänyt väliin. Sen verran ahtautumisennätyksen makua oli ilmassa Valion parkkipaikalla perjantai-iltapäivänä kun neljä sielua ja niiden festarikamat sulloutuivat VW Poloon. Pitkien ja vielä pidempien säärten laskostaminen siistiin ja vähän tilaa vievään nippuun on tekniikkalaji jos mikä. Kiitos siis vaan sille viidennelle lomarahavaurastuneelle, joka päätti viime tipassa maksimoida matkustusmukavuutensa, jättää automatkan väliin ja pendelöidä Joensuuhun.

Mukavasti se Polo-matkailukin sujui, silti. Karjalan murteen ylivertaisuutta hehkuttamalla ja kuunetelemalla kaskuja Anal Thunder –nimisen orkesterin edesottamuksista. Lappeenrantalaiset ovat aivan omaa luokkaansa, se tuli taas kerran todettua. Ja Varkauden ABC:llä melkein kirjaimellisesti törmättiin Lasse Kurkeen ja siitä viimeistään tuli ihan rokkifiilis. Tai sitten Varkauden ABC:ltä ostetuilla miedoilla alkoholijuomilla oli osuutensa asiaan. Rokkifiilis joka tapauksessa. Ja perillekin päästiin.

Festarit, jotka alkavat sillä, että festariherraseura ojentaa äitin kukkapenkistä luvan kanssa pihistetyn ruusukimpun, eivät voi olla huonot festarit. Kaikki maailman festariherraseuralaiset, ottakaa oppia:



Aloitusklubilla oli loistava Egotrippi, loistava Black Audio ja loistava Don Johnson Big Band, vaikka niiden keikka menikin lopulta benjihyppyspekulaatioksi. Sama spekulaatio jatkui halki viikonlopun, ja loppujen lopuksi jäi tietenkin hyppäämättä. Muuten kyllä, mutta se pää alassuin roikkuminen ei houkuta. Osansa hyppysuorituksen väliinjättämisellä oli ehkä myös ainoan seurueeseen kuuluvan benjihyppääjän tutisevat paniikkimuistelmat taannoisesta suorituksestaan.

Ja jos ei esiintyjistä lähde riittävästi ääntä, niin tästä ainakin lähti. Harmi kun hienot jeesusteippiteippaukset eivät aivan näy kuvassa, mutta harvoin kyllä näkee näin rock-uskottavaa festarikitaraa:



---------

Päivänä nolla soi rokeista rokein biisi: Lapin kesä. Koska se oli tällä kertaa Peltoniemen Hintriikka. (Ja koska sisäpiirivitsit on ärsyttävän ihania.)